Bole girl
Olen asunut kaksi päivää uudessa asunnossani Bolessa. Jos entisen asuntoni tienoo oli aluetta, jolla oli vierekkäin tavallisen köyhän kansan hökkeleitä ja hienoja porhotaloja, niin täällä ne porhotalot ovat enemmistönä; lisäksi on kerrostaloja, pelti-ja savihökkelit ovat lähinnä kuriositeettina. Toki niitäkin on , samoin kuin kadulla asuvia ja kerjääviä ihmisiä. Bole on myös ulkomaalaisten eli ferenjien ja hienoimpien kauppojen miehittämä, myös tyylikkäitä kahviloita löytyy tiuhaan. Voisin jopa pistäytyä elokuvissa Haile Gebreselassien kinossa, kunhan sieltä vain löytyisi englanniksi tekstitetty leffa. Ehkä vielä joku ilta…
I have now spent two days in my new apartment in Bole. In my previous dwelling surroundings you could see poor peoples huts and luxurious villas side by side. Here the majority of houses are luxurious; additionally there are condomonium houses, the mud and metal huts are much more rare. Surely you can see them, too, as well as people living on the streets and begging. Bole is also occupied by ferenjis and the fanciest shops and also you can find the most elegant cafes down here. I could even pop in to see a movie in Haile Gebreselassies cinema, if there only happened to be a film with english subtitles. Well, maybe one of these nights…
Asuntoni on päällisin puolin hieno: olohuone-keittiö, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, tyylikkäästi kalustettu ja väritetty kämppä. Päällisin puolin siksi, että kaikki yksityiskohdat ei toimi ihan ensiluokkaisesti – mutta chiggerellem. Tämä on uudehko talo, jota värkätään guest houseksi, mutta asunnoista on valmiina vasta kaksi, eikä siinä toisessa asu vielä ketään. Asun siis yksin koko talossa, alakerrassa on kauppa ja vartija, joka aina tulessani ja mennessäni tervehti minua sydämellisesti. Vähän hävettää asua täällä näin, edes vähän aikaa. Näiden jäljellä olevien kuuden viikon vuokra on enemmän kuin vanhan asuntoni vuokra neljältä ja puolelta kuukaudelta. Aika pitkä matka on Awassan maaseudulta tähän, lyhyempi matka tästä kotiin Suomeen. Lentokenttäkin on ihan vieressä. Onkin jo vähän välitilan tuntu, TVstäkin näkyy melkein 300 kanavaa (kun on sähköä, tänään ei ole).
My apartment looks pretty fancy: studio with two bedrooms and two bathrooms, elegantly furnished and coloured. I said looks, because all details are not fuctioning perfectly – but chiggerellem. This is a fairly new house, which is being constructed to be a guest house. Only two of the apartments are ready and I am the only inhabitant at the moment. In the ground floor there is a shop and a guard who greets me heartfully every time I’m coming or going. I am a bit ashamed to live like this here, even for a short time. The rent I’m paying for these last six weeks exeeds the previous rent for four and half months. It is a long way from Awassa rural area to Bole, shorter way from here to Finland. And the airport is very near by. I feel like dwelling in an in-between state, being able to watch nearly 300 channels in TV (when there is power, today there is not).
Siis kuusi viikkoa. Strategia pitäisi kirjoittaa valmiiksi ja vielä pitäisi pari koulutusta pitää ja vierailla ihmisten luona ja shoppailla ja ja…. Eikö tästä suorittamisesta pitänyt jotenkin edes vähän oppia pois? Oikeasti kyllä aion ottaa aika rennosti loppuviikot ja yrittää palata ”mielenkiintoista” –moodiin.
So, six weeks to go. The strategy should be written, a couple of trainings should be given, friends should be visited, some shopping should be done and and…. Wasn’t this ”should” thing something to learn to get rid of, even a bit? Honestly, I am going to relax and take easy these remaning weeks and try to get back to the ”interesting” mode.



Kaitsu sanoi,
kesäkuu 2, 2009 klo 4:47 ip
Moikka,
on ollut hauska seyrata sinun matkaasi mutta kuitenkin tervetuloa Suomeen. Voi tietty olla vähän shokki.
Kaisa Vapaavuori sanoi,
kesäkuu 3, 2009 klo 4:27 ap
Hei,
Hilu tuossa seinän takana laittautuu parhaillaan matkaan sinne. Luin blogiasi ja ihmettelin, miksi en minä nykyään selviä ikinä Alaveteliä kauemmaksi. Voisi avartaa.
Mutta hyvä kun joku selviää. Hilu kertoi, että menette kiertämään eri puolille, myös Lalibelaan, jonka lähistöltä joulukuussa tulivat uusimmat sukulaiseni, n 7-vuotias Endale ja n. 2-vuotias Tamrat, jotka Nuutti Vapaavuori ja Tanjalotta Räikkä hakivat lapsikseen Tampereelle. Mukavia poikia.
Pitäkää hauskaa ja kokekaa kamalasti asioita,
Kaisa
Paivi sanoi,
kesäkuu 8, 2009 klo 10:47 ap
Suosittelen ehdottomasti tuota “mielenkiintoista” moodia! Nyt voit rauhassa tarkkailla fiiliksiasi ja tuntemuksia siina valitilassa. Onko meista enaa asumaan ns. tavallisen kansan tavalla?
Nauti viimeisista kuudesta viikostasi!
Paivi
Aino sanoi,
kesäkuu 9, 2009 klo 2:13 ap
Aikamoista. Notta kuukaus ja vahan paalle ni helsinki-vantaalla nahdaan. En malta odottaa mutta myoskaan tajuta etta puoli vuotta on vaan hujahtanut nain. Konferenssi valmisteluja taalla ja kylmyyden sietokyvyn kasvattamista. Ikava hurja. On.
Reija sanoi,
kesäkuu 11, 2009 klo 3:21 ip
Mukavia viimeisiä viikkoja! ja nauti siitä, etä siellä on lämmin! Reija
Sanna ja Vesa sanoi,
kesäkuu 11, 2009 klo 10:10 ip
Ajateltiin sua ja käytiin lueskelemassa juttujasi. Hyviä päiviä sinne ja sitten tänne.
Aino sanoi,
kesäkuu 30, 2009 klo 2:37 ip
Hei sita vaan tuli mieleeni nain kuumeen huurtamina tunteina (en ole viela kuolemassa tahan sika flunssaan not to worry ma) etta siis Pasilan tyttoja. Bole. Ei ole tiet kauaksi vienyt.