EL Etiopiassa

Terveyspulmia vaihteeksi: Putosin katuojaan (ihan totta!) Awassassa, jossa olimme viikon kenttäretkellä. Oli ilta ja ihan pimeää kadulla (sähkökatko, joita on tällä haavaa puolet ajasta) enkä huomannut lähes metrin syvyistä ojaa, josta sitten löysin itseni. Jalka oli kivulias ja pahan näköinen, mutta tsekkaus tänään röntgenissä todisti, että ei murtunut. Puhelimen näyttö meni rikki ja vaaniva flunssa puski päälle niin että olo on oikein kurja. Onneksi ystäväni Halleluja on tänään pitänyt minusta huolta mm. syöttämällä ja juottamalla hyvin.

Health problems for a change: I fell to a street ditch (honestly!) in Awassa where we were on a field trip for a week. It was night and totally dark on the street (electricity breaks filling at the moment half of the time) and I did not notice the ditch about one meter deep which I then found myself in. My leg looked and felt bad but was not broken as the x-ray check today prooved. My phone screen went broken and the flu came on so that I feel lousy at the moment. I am lucky to have my friend Halleluja taking care of me today feeding me among other things

Strategiatyöpajasta: Viime viikonloppu tehtiin uutta strategiaa Future Search –metodilla, mikä sinänsä ei ole ollenkaan hullumpi työkalu. Pajan veti kaksi toisesta järjestöstä rekrytoitua fasilitaattoria, minä valokuvasin ja keskustelin ihmisten kanssa. Työpajan kieli oli amhara, joten vaikea oli päästä ihan asian keskelle. Tämä oli aivan ilmeisesti ensimmäinen oikeasti osallistava iso tapahtuma järjestössä, ja ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä kokemaansa. Vielä kolmaskin ulkopuolinen konsultti oli hommissa dokumentoimassa kirjoittaen kaikkea, mitä tuotettiin. Ensi viikolla pitäisi alkaa työstämään eteenpäin hänen kirjoittamaansa ensimmäistä luonnosta strategiaksi. Aika jännittävää, mitä minulta lopulta siinä odotetaan. Päätöksentekomekanismit koko tässä suunnitteluprosessissa ovat olleet aika mielenkiintoisia ja keskustelua herättäviä.

About strategy workshop: Last weekend we built the new strategy with Future Search method which as such is actually a nice tool. There were two facilitators recruited from another NGO to run the workshop. I was photographing and having discussions with various people. The language of the workshop was amharic, so I had a bit of a difficulty to get all the details and points. This was obviously the first largely participatory event in the organization, and people seemed to be satisfied by the experience. There was also a third external consultatnt to document in writing everything that was produced. Next week we should proceed in working on the first draft he has written. It is quite exiting to see what I am expected from eventually. The decision making mechanisms have been quite interesting and discussion raising in the planning process.

Pääsin vihdoin kentälle, ihan maaseudulle 270 km:n päähän AAsta, kahden addislaisen kollegani kanssa. Alunperin minun piti olla reissussa vain pari kolme päivää ja tulla takaisin omin nokkineni bussilla, mutta koska ohjelmat eivät tietenkään toteudu suunnitellusti, olinkin sitten mukana koko viikon. Mikä oli hyvä. Pääsin näkemään, miten ihmiset oikeasti asuvat ja elävät pienten kinttupolkujen päässä. Kävin kenttätyöntekijän kanssa viidessä perheessä, joissa oli eri tavoin vammaisia lapsia. Kaikki köyhiä, toiset köyhempiä kuin toiset. Todella järkyttävä kokemus oli eräässä talossa tavattu 10-vuotias monivammainen tyttö, joka oli jätetty lukkojen taa pimeään huoneeseen yksin ruokakupin kanssa itkemään koko päiväksi, kun äiti oli mennyt päivittäiseen elannon ansaintaan kaupunkiin. Tämä tapahtui kuulemma päivittäin. Myöskään kukaan muista kyläläisistä ei pitänyt huolta tytöstä, eikä sillä hetkellä läsnä olevistakaan ihmisistä kukaan juuri koskenut tyttöön, vaikka hän hamusi kontaktia. En minäkään. Tajusin vasta viiveellä, että tässä oli elävä todiste siitä, kuinka vammaisuus on vielä täällä suurelta osin pelottava ja hävettävä asia, joka on merkkinä perheen ylle langetetusta kirouksesta. Tämä ei ole varmaan koko totuus, tässäkään konkreettisessa tapauksessa, mutta kuitenkin sydäntäsärkevä osa sitä. Kuinka kauan siitä on, kun meillä piiloteltiin vammaisia lapsia? Ei kai ihan tuntematonta historiaa sekään.
Tämä järjestöni yrittää lähestyä kyseistä tapausta monella tavalla: Partnereiden (muut alueella toimivat järjestöt ja viranomaiset) kanssa yritetään löytää tytölle sopivaa hoitoa ja ehkä sijoituspaikka. Äitiä yritetään tavoittaa ja antaa hänelle tukea. Lähiyhteisön kanssa järjestetään kahiviseremonioita ta muita tilaisuuksia, joissa tilanteesta ja vammaisuudesta keskustellaan ja annetaan valistusta, jotta yhteisö voisi ja haluaisi olla perheen tukena.

I got finally to the field , rural area 270 km from AA, with two of my colleagues from Addis. Originally I had planned to stay on the trip for only couple of days, but due to the fact that programs do not come true as planned, of course, I stayed there the whole week. Which was good . I got to see how people really live beyond small walking paths. I visited with the local fieldworker five families with different kinds of disabled children. All of them poor, some poorer than others. A truly shocking experience took place in a house where a ten years old multidisabled girl was left crying alone in the dark room behind locked doors with a cup of food for the whole day. The mother had gone to do her daily labor in the town, and this happened every day, as we were told. None of the other villagers took care of her, either, and also none of the at the moment present people would touch her although she clearly was seeking for contact. Not me, either. I realized only a bit later, that this was a living proof of the still largely present attitude towards the disabled: it is scary and shameful and a sign of the family being cursed. This is surely not the whole truth even in this case, but a heartbreaking part of it . How long is it since disabled children were hidden in our country? It is surely not an unknown history, either.
This organization of mine is trying to approach this case from several directions: With the partners (other NGOs and goverment bodies working in the area) they try to fid the girl appropriate rehabilitation and a possible institution to stay. The mother is tryimg to be reached and given support. With the near community coffee ceremonies and other events are arranged to have discussions and awareness raising about the situation and disability so that the community could be able and willing to support the family.

<

Sain myös seurata, miten valmisteluja projektin laajentamiseksi alueella tehtiin. Tiedonkerääjiä (=haastattelijoita) koulutettiin ja ohjattiin päivittäin kartoittamaan ovelta ovelle omilla alueillaan vammaisperheiden määrää ja perheiden tilannetta. Kuljettiin toimistosta toimistoon tapaamassa viranomaisia, koulujen johtajia ja opettajia ja muita alueella toimivia järjestöjä, joiden kanssa verkostoitumalla haastavaa aluetta pyritään hoitamaan.
Vakuutuin entistä enemmän järjestön paneutuvasta ja sitoutuneesta työstä, myös sen ammattimaisuudesta. Tulipa motivaatiota mennä Addiksessa kertomaan mahdollisille uusille rahoittajille, mihin rahaa Awassan alueella konkreettisesti tarvitaan.

I also got to follow how the preperations for scaling up the project in the area was done. Data collectors (interviewers) were trained and supervised to map from home to home in their subareas the amount of families with disabled children and their situations. We went from office to office to meet the government officers, school directors and teachers and other NGOs working on the area to build a functioning network for the challenging work.
I was more than before convinced about the devoted and committed work of the organisation, also of its professional approach. I really gor motivation to go to tell the possible new funders about the concrete needs of Awassa project.

Vapaamuotoiset keskustelut, kerrankin ajan kanssa, kollegoiden, erityisesti työparini kanssa lisäsivät myös ymmärrystä monista ilmiöistä järjestön sisällä, joiden kanssa olen tuskaillut. Hienoja hetkiä kuljeskellen pitkin kaupungin katuja tai kaljalasin äärellä.

Informal discussions, for once with good time, with the collegues, especially my counterpart increased my understanding also about many phenomena inside the organisation which I have been struggling with. Fine moments walking along the streets of the town or sitting at a bottle of beer.

Ystäväni Hilkka tulee puolentoista viikon päästä vieraakseni, ja silloin lähdemme myös matkalle pohjoiseen. Odotan innolla!
Unessa esitin kysymyksen, en muista kenelle: Jos ihmisellä on vapaa valta valita, tekeekö hän pääasiassa hyviä ja yhteisesti hyödyllisiä vai itsekkäitä ja muille vahingollisia tekoja? Kumpaan uskotte?

My friend Hilkka is coming to visit me after one and half weeks, and then we will travel up to north. Looking forward to it, truly!
In a dream I posed a question, I don’t recall to whom: If a human individual is given a free choice, does he mainly tend to do good and commonly useful or selfish and for others wicked deeds? Which do you believe?